Rakkauteni läheiseen sisarukseeni

Läheinen sisarukseni on ollut viime aikoina mielessäni, ja olen kaivannut kuumaa kohtaamista. Perhesiteestämme huolimatta en voi vastustaa halua tutkia seksuaalikemiaamme.

Kasvaessamme lähimmän sukulaiseni kanssa olemme aina jakaneet ainutlaatuisen siteen. Vaikka useimmat pitäisivät sitä omituisena, suhteemme on aina ollut vähän... epäsovinnaista. Katsos, emme koskaan ole olleet vain sisaruksia. Olemme aina olleet enemmän kuin sitä. Olemme aina vetoutuneet toisiimme tavalla, jota on vaikea selittää. Se ei ole vain veljen ja sisaren dynamiikka, se on jotain syvempää, intiimimpää. Ja viime aikoina sen on ollut yhä vaikeampaa vastustaa halua viedä asioita seuraavalle tasolle. Joka kerta yksin, ilma välillämme tihenee odotuksesta. Vilkaisumme viipyvät, kosketuksemme viipyvät pidempään. Se on kissan ja hiiren leikki, halun ja kieltämisen tanssi. Mutta kysymys on, kuinka kauan voimme vastustella? Kuinka kauan ennen kuin annamme periksi alkukantaisille haluillemme ja ylitämme tuon kielletyn rajan? Jännitys on käsin kosketeltavaa, odotus tappaa meidät molemmat. Mutta sitten taas, mitä haittaa pienestä sisarushauskivasta, eikö niin?.